Archive for November, 2007

Tiedätkö missä lapsesi on:

Tämän päivän vanhemmuus vaatii isältä ja äidiltä uusia taitoja. Ne ovat erityyppisiä kuin vanhemmuus vaikkapa 70 luvulla. Samalla kun hyvinvointi ja tekninen edistyminen ovat helpottaneet montaa asiaa, on syntynyt täysin uudentyyppiä haasteita. Nykyisin ei tarvitse enää niinkään huolehtia vaatteista tai ruuasta, mutta kasvatuksen haasteet tulevat meille eteen entistä vaativampina. Esimerkiksi pelit, tietokoneet, telkkari ja muu media lisää nuorten tietoisuutta hyvistä ja huonoista asioista. Tämän päivän lapsi ja nuori elää niin sanotusti globaalissa maailmassa. Sen kohtaaminen voi olla hyvin haastavaa. Kuitenkin kasvun tukemisessa peruslähtökohdat ovat samat, rakkautta ja huolenpitoa, ja niitä rajoja.

Valtuustolle esitellyssä hyvinvointikertomuksessa nousi esiin vanhemmuuden puute. Vaikka positiivista oli, että tämä ongelma oli meillä pienentynyt ja oli pienempää kuin mitä suomessa keskimäärin, niin silti lähes neljännes nuorista koko ongelman koskettavan heitä. Hyvinvointikertomuksessa nuorten kokemaa vanhemmuuden puutetta todettiin esimerkiksi silloin, jos vanhemmat eivät tiedä, missä lapset viettävät viikonloppua. Siis omat vanhemmat eivät ihan oikeastikaan tiedä missä lapset ovat. Samalla nuoret kokevat etteivät vanhempien kanssa voi keskustella omista asioista. Varsinkin jälkimmäinen kuvaa sitä että lapset ja nuoret elävät hyvin erilaisessa maailmassa kuin me aikuiset.

Kenen vastuulla on sitten lasten kasvatus: vanhempien, koulun vai esimerkiksi päivähoidon? Usein kuulee että mihin meidän koulut on menossa, kun nykyajan lapset ovat tällaisia. Omasta mielestäni ensisijainen vastuu on kuitenkin aina vanhemmilla. Ei ole olemassa mitään muuta tahoa jolle se vastuu kuuluisi. Eri asia on sitten yhteisöllisyys Kyllä naapurin lapsellekin pitää uskaltaa sanoa, mikäli tapaa hänet pahanteosta tai vastavuoroisesti kyllä toistenkin lapsia saa kehua. Vanha Afrikkalainen sanonta, että lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä, pitää paikkansa myös tänään meillä Pohjois-Pohjanmaalla.

Kymmenen vuotta sitten puhuttiin neljännen valtakunnan uhasta. Sillä tarkoitettiin, että on syntymässä sellaisia ryhmiä, jotka eivät kykene vastaamaan tietoyhteiskunnan tuomiin haasteisiin. Yleisesti ongelmana pidettiin että samalla kun palvelut siirtyvät nettiin jää osa väestöstä niiden ulkopuolelle. Nyt tämä ongelma on tulossa vauhdilla myös vanhempien ja lasten väliin. Lähes jokaisessa kodissa on tietokone ja nettiyhteys ja itse asiassa on ollut koko nykyisten lasten ja nuorten elämän ajan. Tästä johtuen he ovat usein vanhempiaan näppärämpiä tietokoneen käyttäjiä. Netissä surffataan jo esikouluiästä lähtien. Monesti kuulee miten toiset lapset osaavat neuvoa ”hyviä” osoitteita ja niitähän osataan näpytellä koneelle ennen kuin opitaan muutoin kirjoittamaan.

Kotona oleva lapsi voi istua ihan hyvin kolmen metrin päässä vanhemmistaan tietokoneen ääressä, mutta todellisuudessa hän on toisella puolella maapalloa ja katselee tai lukee jotain sellaista mitä hänen ei todellakaan tulisi lukea. Siis vanhemmat eivät tiedä missä lapset ovat.

Mistä sitten löytyy ratkaisu tähän netti ongelmaan? Ratkaisu ei taida ole netin lailla kieltäminen. Netti on hyvä väline oikein käytettynä, samoin kuin vaikka puukko tai kirves. Mutta näillä kaikilla saa pahaa aikaan jos niitä ei osata käyttää tai käytetään väärin. Ratkaisu löytynee siitä että vanhemmat ohjaavat myös netin ja tietokoneen käyttöä, siinä missä muutoinkin lasten käyttäytymistä. Vähimmäisvaatimus on että vanhemmat ovat tietoisia, mitä heidän lapsensa tekevät. Mikäli omat taidot eivät riitä, täytyy niitä lisätä. Tämän päivän vanhemmuus vaatii siis atk-kursseja. Niin ja voihan sitä aina pyytää myös lastaan opettamaan. Se voisi olla myös lasten kannalta sitä laatuaikaa, Yhdessä tekemistä.

Inga

Ahti Pekkalaa lainaten: “Inga on instituutio. Inga on käsite haapavetisille, siksi kukaan ei käytä hänestä sukunimeä vaan hänet tunnetaan Ingana” . Samaa voin myös itse sanoa. Inga on yksi niistä kivijaloista, jotka ovat olleet rakentamassa Haapavedestä sitä sivistys- ja koulutuskaupunkia minä se tänäpäivänä tunnetaan. Ingan yliopisto, kuten kansalaisopisto Ingan aikaan tunnettiin, on sivistänyt ja kouluttanut lähes kaikkia haapavetisiä vuosien varrella.

Oli ilo osallistua lauantaina Ingan 80-vuotispäiville. Opiston sali oli aivan tupaten täynnä väkeä ja tunnelma oli sen mukainen. Saimme nauttia erilaisista taiteellisista esityksitä ja onnittelupuheista, sekä ennen kaikkea Ingan aina yhtä sattuvista sutkauksista ja vastauksista noihin puheisiin. Ingan olen tuntenut niin kauaun kun olen Haapavedellä asunut. Muistan elävästi, että kun tulin ensimmäisen kerran töihin kaupungintalolle, oli Inga ensimmäinen ihminen, joka puhutteli minua ala-aulassa. Inga kysyi suoraan, että kukas sinä olet ja viidessä minuutissa Inga oli ottanut selvää minusta juurta jaksain. Tämän tapaamisen jälkeen olemme aina vaihtaneet kuulumisia tavatessamme.
Eräs Ingan lausuma viisaus kuvaa tämän päivän työelämää todella hyvin. “On niin paljon tehtävä sitä, mitä täytyy, ettei ennätä tekemään sitä ,mitä tahtoo!” Toivottavasti Inga ennättää tekemään sitä, mitä tahtoo. Ainakin lehtihaastattelujen pohjalta voisin näin olettaa.

Kuntaliitoksesta

Haapaveden kaupunki on lähtemässä mukaan Haapaveden, Kestilä, Piippolan Pulkkilan ja Rantsilan kuntaliitosselvitykseen. Kyseeseen voi tulla myös osan näistä kunnista kuntaliitos. Selvitysmieheksi ollaan nimittämässä Antti Mykkästä. Haapaveden kaupunginhallitus antoi asialle puoltavan lausunnon tiistaina. Erityisen hyvänä, näen että selvitysmieheksi ollaan saamassa Mykkänen, joka toimi ennen nykyistä tehtäväänsä Hannes Mannisen valtiosihteerinä. Hänellä on varmasti paras tietämys kuntaliitoksen selvittämiseen.

Aikataulullisesti päätökset asiasta pitää tehdä ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, jotta ns. porkkanarahat saadaan mahdollisimman suurina. Selvitys on saanut tässä mielessä lisäaikaa, sillä isoimmat porkkanarahat jaetaan tänä vuonna päätöksen tekevien kuntien kesken, mutta me voimme tehdä päätökset tuossa aikataulussa.

Olen jo useamman päivän pohtinut mitä kommentoisin tai kirjoittaisin asiasta? Asia on hyvin tärkeä, mutta tässä vaiheessa siinä ei ole vielä kommentoitavaa. Yhden asian voin jo kuitenkin luvata, tulemme tiedottamaan asiasta kaupunkilaisia mahdollisimman hyvin.

Hyvää Pyhäinpäivää lukijoille.